Kuolon tiellä kulkevalle kaikki kaunis katoaa Yön varjot raiskaavat päivänvalon taivas päälle putoaa Välähdys on elämämme, aika tietää kuolemaa Se hiljaa hiipii, voimat kerää, taudit kylvää, tuhoaa Verestä ja kyyneleistä kasvoi siivet vihan On aika nousta vapauteen, unohtaa aika menneisyyden Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton Yli vuorien ja kosmosten, läpi myrskyjen kaaoksen Kasvot kauniit pirstaleiksi repii mielen tuskan tukahduttaa Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton ...viimein koittaa aika uusi tuon puolen syvan ja pimean... Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton Paluu elämään on mahdotonta ja taistelu on turhaa Viattomuuden löytäminen harhaako vai matkan pää Kuolonhiljaisuus pysähdyttää, hetki mitä ei ymmärrä Aika on tämä jossa elämme hetki johon kuolemme Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton ...viimein koittaa aika uusi tuon puolen syvan ja pimean...